Ecuadoriin ensi vuonna?

02.08.2011

Vaihtelevaa on vapaaehtoisen arki. Kahdessa edellisessä blogimerkinnässä olen kertonut työpäiväni suurimmalta osin täyttävistä tehtävistä. Vapaaehtoisuuteen kuuluu kuitenkin paljon muutakin. Toisinaan eskoteerataan yritysvieraita, toimitaan kuvausassistenttina tai jäljestetään vuoristossa haastattelun toivossa luomutuottajaa muulin jälkien perusteella. Työssä on paljon tuttua, samalla se on kuitenkin myös hassusti erilaista: oppitunnit Ecuadorissa ja Espoon työväenopistossa poikkeavat väistämättä toisistaan. Suurin piirtein kahdeksasta viiteen pyöritään toimistolla, tuottajaryhmissä tai tiloilla, välillä tietokonetta näppäillen, välillä appelsiineja poimien. Vapaaehtoistyö on kasvattavaa, haastavaa, toisinaan jännittävää mutta ennen kaikkea kivaa.

Toisinaan tie tuottajahaastatteluun on haasteellinen.

Kiinnostuitko? Seuraajaani haetaan parasta aikaa. Mainitsemieni tehtävien lisäksi uuden vapaaehtoisen on suunniteltu auttavan osa-aikaisesti myös Asoguabon tukemassa pienessä erityiskoulussa. Oppilaita on yhteensä noin suomalaisen koululuokallisen verran, ja koulun tärkein tavoite on tukea näitä kasvamaan itsenäisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Esiopetuksessa tuetaan lapsen valmiuksia koulunkäyntiin, ja kun kielelliset, motoriset ja fyysiset valmiudet saavutetaan, siirrytään sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen kehittämiseen, sekä edelleen varsinaisiin oppiaineisiin. Kullakin lapsella on henkilökohtainen opetusohjelmansa, johon oppiaineiden, kuten äidinkielen, matematiikan tai musiikin lisäksi kuuluu myös psykologin, puheterapeutin tai fysioterapeutin tapaaminen tämän omien tarpeiden mukaan.

Vapaaehtoinen pääsee askartelemaan käsityötunneille.

Haussa on siis vapaaehtoinen turistiopas-tulkki-keittäjä-reportteri-opettaja, jolla olisi kokemusta myös varhaiskasvatuksesta, erityisopetuksesta tai liikunnan opettamisesta. Tarpeen on pitää ennen kaikkea ihmisten kanssa työskentelystä, mutta myös luonnossa liikkumisesta ja ideoinnista. Espanjan ja englannin osaaminen on välttämätöntä. Vaikka espanjaa oppii kyllä työssä väkisin, on peruskielitaito jo oltava hallussa. Mielestäni myöskään sopeutumiskykyä ei voi koskaan painottaa liikaa.

Työssä oppii banaanista, Reilusta kaupasta ja ihan vaan elämästä.

Työ vieraassa kulttuurissa voi aluksi vähän jänskättää. Toimintatavat saattavat yllättää, tuntua jopa omituisilta tai hankalilta. Kyse on kuitenkin oppimisesta, tottumisesta, sopeutumisesta. Vapaaehtoistyöhön ei kannata hakeutua maailman parantamiseksi, mutta jos tahdot oppia lisää banaanintuotannosta, Reilusta kaupasta, Ecuadorista, erilaisista työympäristöistä tai itsestäsi, hae ihmeessä. Yläikärajaa ei ole.