21.04.2011

…onko huomenna pouta?
No ei kyllä pitäisi olla, nythän on talvi. Myös päiväntasaajalla.
Ecuadorissa on kaksi vuodenaikaa, talvi ja kesä. Vaikka El Guabo
sijaitseekin päiväntasaajalta etelään, noudattavat alueen kaksi
vuodenaikaa kutakuinkin pohjoisen hemisfäärin aikataulua: talvi
alkaa adventista ja kestää toukokuulle, kesä puolestaan siitä
seuraavat puoli vuotta. Siihen logiikka loppuukin. Joskaan kylmä
kesä ei suomalaisen vapaaehtoisen mielessä kuvastele mitenkään
poikkeuksellisena, on ajatus talvesta vuoden kuumimpana aikana varsin
hämmentävä. Muutenkin olen ihmeissäni: eikö etelässä yleensä
talvi ole kesällä, kesä talvella, tuuli leppeä ja ilma lämmin?
Onko talvi talvi, koska osa maata on viivan yläpuolella, vai
johtuuko kaikki sittenkin sateista?

Niin, ne sateet. Missä
ihmeessä ne viipyvät? Tammikuussa ajattelin vuodenajan vain
laahaavan vähän aikataulusta jäljessä. Päätin olla ennalta
viisas: kenkäkaupassa ei valinta kultaisten kiiltonahkasandaalien ja
keltaisten kumisaappaiden välillä ollut vaikea. Paikalliset
tiesivät kertoa, että pian kokonaiset kaupunginosat muuttuisivat
venetsiaksi, eikä banaanitiloille olisi asiaa ilman kunnon
nelivetosaappaita. Seuraavana sunnuntaina satoikin kovaa. Kun
patiomme muuttui kahluualtaaksi hykertelin tyytyväisenä
saapashankintaani. Tästä se lähtisi: vettä tulisi vähintään
neljänä päivänä viikossa. Aamulla, päivällä, erityisesti
illalla. Hetken, tovin, tauotta. Vettä niin että asfaltti
halkeilee.

Olin väärässä. Vettä
ei ole tullut. Asfaltti ei ole halkeillut kuin banaanirekkojen
painosta, ja aamulla auton ikkunat on suljettava vain
kastelulaitteiden kohdalla. Liki kolmessa kuukaudessa olen kohdannut
kolme, neljä kuuroa, jotka ovat muistuttaneet pikemminkin
bolivialaista suihkua kuin trooppista sadetta. Tiloilla vieraillessa
keskustelu kääntyy pian säähän: on se kumma, ihan kuin kesällä,
mitenköhän silloin sitten, jos nytkin jo näin… Syy
sateettomuuteen on monien tiedossa: se on se, mikä se nyt on tämä
muutos, jota nyt eletään. Ilmastonmuutokseen viitataan
keskusteluissa, ja julkisten rakennusten seinillä on julisteita,
jotka kannustavat tarttumaan toimeen, ennen kuin on liian myöhäistä,
ennen kuin elinkeino tulee uhatuksi.

Vaikutukset elinkeinoon
näkyvät kuitenkin jo. Arvannette mitä kuivuus tarkoittaa
banaanintuotannolle. Hedelmä ei lakkaa kasvamasta, banaania kyllä
tuotetaan alueella ympäri vuoden. Vuoden tuotantokustannuksiin se
sen sijaan vaikuttaa huomattavasti, normaalivuonna kun
kastelujärjestelmiä ei tarvitse käynnistää kuin kesäkaudella.
Nyt sadettajat huutavat maanteitä kehystävillä pelloilla
päivittäin, ja vaikka monien tilojen vesi nostetaan joesta (jonka
pinta laskee päivä päivältä), kuluu resursseja tuplasti
kastelulaitteiden polttoaineeseen, huoltoon ja ilmeisesti myös
hankintaan: eilen Asoguabon varastolla vieraillessani huomioni
kiinnittyi rykelmään pahvilaatikoita, joiden kaikkien kyljessä
luki ”Diesel water pump”. Mietin julisteita, jotka kehottavat
tarttumaan toimeen. Kastelulaittein kai voi lieventää oireita,
mutta kuinka tarttua itse ongelmaan? Kuinka moni jää pohtimaan,
mitä on julisteen takana?