29.03.2011

Jokunen aika sitten
käsittelin Asoguabon esittelyvideon päivittämisprosessia; kerroin
uuden videon olevan toivottu lisä tuotantoketjun läpinäkyvyyden ja
paikallisen Reilu kauppa –tietouden lisäämiseksi. Nelisen vuotta
vanha video haluttiin saattaa ajan tasalle, ja projekti aloitettiin
jo edellisen vapaaehtoisen Pamelan aikaan joulukuussa. Tiiviin
kuvausaikataulun mukaan materiaalia oli tarkoitus alkaa editoida
helmikuussa, mutta, kuten projektien kanssa usein, toisin kävi. Uusi
yritys kuvata puuttuvat osat ajoittui maaliskuun alkuun, mutta
kameramiehen yllätyssiirto lähteä reportaasimatkalle Dubaihin
siirsi kuvauksia jälleen hamaan tulevaisuuteen.

Viimein viime viikolla
starttasimme koovee-peeär-vierailuvastaavan Marco Vallen kanssa
kukonlaulun aikaan kohti Santa Rosan lentokenttää noukkiaksemme
kyytiin Quitosta saapuneen kahden hengen kuvaustiimin. Aamiaisen
äärellä kävimme läpi tulevien kahden päivän ohjelmaa:
materiaalista puuttui vielä mm. järjestön puheenjohtajan sekä
muutaman tuottajan haastattelu, samoin kuin kuvamateriaalia sekä
täsmäviljelystä, sosiaalisista projekteista, että banaanin
liikkeistä satamassa. Työhön siis.

Päätimme aloittaa
nauhoittamalla toimistolla tapahtuvat haastattelut ja siirtyä sitten
tiloille kuvaamaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli vastaan, kun
ilmeni järjestön puheenjohtajan olevan Guayaquilissä
kokoustamassa. Mielessäni hymähtelin kulttuurieroille; olen melko
varma, että suomalainen kuvausryhmä olisi sopinut etukäteen
haastateltavien kanssa aikataulusta. Vaan mitä pienistä,
varmastikin puheenjohtajaa voidaan haastatella huomenna, ehkä jo
iltapäivällä. Sen sijaan päätettiin kuvata pätkä koulureppujen
ja kirjakaupan lahjakorttien luovutuksesta.

Kahden päivän mittaan
lavastimme lukemattoman määrän tilanteita. Turistiryhmille
sadonkorjuuvaiheita usein esittelevä Roberto seuraa kuvaustiimin
ohjeita tottuneesti, liki ammattinäyttelijän ottein; haastavampaa
on muuttaa näyttelijävajeessa rakennusmiehiä banaanialan
ammattilaisiksi. Alakouluikäiset, koulupukuiset pojat taas
katselevat kaihoisasti palloa potkivia naapureita tuottaja Batin
ohjeistaessa, kuinka oikeaoppisesti hyvästellä äiti ovella.
Erityisen tuskastuneilta näyttävät hyönteismyrkyttäjät
vetäessään iltapäivän neljänkymmenen asteen helteessä ylleen
suojapukuja, kumisaappaita, huppuja ja hengityssuojia. –Otetaas
vielä kerran, ihan vaan kaiken varalta, sanoo kuvaaja Eduardo, ja
ydinsotaan varautuneilta näyttävät miehet marssivat kuudennen
kerran viljelmältä autolle tervehtien matkalla työnjohtajaa ”niin
luontevasti kuin mahdollista”.

Miten sitten kävi
aikeilleni lobata kuvaustiimiä, jotta videolle päätyvää Reilu
kauppa –tietoa tarkennettaisiin? Heti ensimmäisen kuvauspäivän
aluksi minulta tiedusteltiin ideoita, ja toinkin julki taannoiset,
blogiinkin päätyneet ajatukseni. Enimmäkseen sain kuitenkin
tehtäväkseni tarkkailla lopputuloksen uskottavuutta: nappaisiko tuo
kymmenvuotias todella pikkuveljen kainaloonsa koulumatkalla? No tuo
isoisä ei ainakaan kastelisi puutarhaplänttiä, ei ainakaan
pyhävaatteissa ja kiiltonahkakengissä.