23.08.2010

Ecuador on minulle jo ennestään jonkin verran tuttu maa, joten tänne muuttaminen ei sen kummempia ihmettelyjä ja valmisteluja vaatinut. Espanjan kieli on hallussa, tarvittavat rokotukset jo pistetty, oma vanha kännykkä toimii täälläkin eikä adaptereita tarvita.

Suoraan tulevaan kotikaupunkiini Machalaan en kuitenkaan maahan saavuttuani päässyt jatkamaan matkaa, vaan ensin täytyi hoitaa käytännön asioita Quitossa. Koska viivyn maassa yli kolme kuukautta, on minulla vapaaehtoistyöntekijän viisumi. Viisumin rekisteröiminen eli ylimääräisen leiman ja allekirjoituksen saaminen passiin ei ole niin nopeaa ja vaivatonta kuin voisi kuvitella. Tarvitaan lukuisia käyntejä ulkomaalaisvirastossa, kopioita passista, kansioita, kirjekuoria ja pankkisiirtoja. Tästä byrokratiaviidakon rastista selviydyin hienosti kahdessa päivässä ja vaivaisella neljällä virastokäynnillä.

Virastossa rampatessa kuljin paljon Etelä- ja Pohjois-Quiton väliä. Pitkässä ja kapeassa laaksossa sijaitsevassa Quitossa on lukemattomien pikkubussilinjojen lisäksi kaksi kätevää pikabussilinjaa. Trole on miltei koko kaupungin halki kulkeva johdinbussi. Ecovia taas on eräänlainen metrobussi eli tavallinen bussi kolmella sisäänkäynnilllä. Molemmat kulkevat keskellä katua omilla kaistoillaan. Ja kun matkan hinta 0,20e maksetaan jo pysäkin sisäänkäynnillä eivätkä Trole ja Ecovia vietä aikaa pysäkeillä keskimäärin kuin 15 sekuntia, on matkanteko näillä joukkoliikennevälineillä nopeaa.

Ecuadorin pääkaupunki Quito sijaitsee noin 2850m korkeudessa merenpinnasta. Niin korkealla vuoristossa oloa ei välttämättä koko ajan hahmota, mutta kaduilla kävellessä sen kyllä huomaa erityisesti ensimmäisinä päivinä. Mäkiä kiivetessä hengästyy yllättävän helposti.

Etelä-Amerikkalainen erikoisuus sunnuntaipyöräily kuuluu myös quitolaisten elämään. Sunnuntaisin joitakin keskustan katuja suljetaan moottoriliikenteeltä ja kadut pääsevät valtaamaan kaikenikäiset pyöräilijät. Polkijoiden joukossa on perheitä, kaveriporukoita ja kuntopyöräilijöitä. Samanlaista toimintaa muistan nähneeni myös ainakin Rio de Janeirossa ja Bogotássa. Puistojen ja pyöräteiden vähäisyys tai puute on osasyy tähän kadunvaltaukseen. Samalla se pistää kyllä miettimään, millaista kaupunkikulttuuria jokapäiväinen autoliikenteen rajoittaminen ja kevyenliikenteen suosiminen voisi täällä saada aikaan.

Quiton itsenäisyystaisteluiden vuosijuhlien jälkeen korkeanpaikanleirini päättyy ja on aika jatkaa matkaa Machalaan. Puolimukavalla, mutta edullisella, yöbussilla matka Etelä-Ecuadorissa sijaitsevaan Machalaan kestää noin yhdeksän tuntia. Vuoret vaihtuvat nyt tropiikkiin.

Kuvat: Katunäkymiä Quitosta: mäkisiä katuja, Ecovian pysäkki ja sunnuntaipyöräilyä. Sekä munia ja kanoja.