28.09.2009

Vaatealalla on eniten yhteiskuntavastuun ohjeistoja ja erilaisia vastuualoitteita ohjeistojen noudattamisen varmistamiseksi. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi näin on.

Vaatteiden kuluttajaa ajatellessa useimmat varmasti ajattelevat shoppailevaa naista Sinkkuelämää -sarjan tyyliin: korkokengät, vyötäröltä kapea, mutta helmasta leveä polvipituinen mekko tyllialushameilla, hulmuavat hiukset, aurinkolasit ja käsilaukku, ehkäpä myös liikkeen paperikasseja.

Nainen shoppailemassa saattaa olla kuitenkin näköharha: myös miehet shoppailevat, mutta eri tavalla. Yleensä miesten kiinnostuksen kohteet liittyvät vapaa aikaan, kuten kalastukseen tai elektroniikkaan. (Lähde: Turo-Kimmo Lehtonen: Rahan vallassa)

Yksimielisyys vallitsee varmasti Turo-Kimmon, graduohjaajani, kanssa kuitenkin siitä, että nimenomaan vaatteita shoppailevat enemmän naiset kuin miehet. Joskus vaimot valitsevat miestensä vaatteet. Venäjällä on kuulemma toisin päin: Mies valitsee millaisissa leopardikuoseissa hän haluaa naisena nähdä. (Eikä minulla ole todellakaan mitään eläinkuoseja tai venäläisiä vastaan).

Kirjoitin edellä ”ehkäpä liikkeen paperikasseja”, koska shoppailu ei tarkoita välttämättä ostamista – shoppailu voi olla vain katselua ja fiilistelyä. Naiset kuitenkin tekevät yleensä myös perheen kulutuspäätökset, ainakin ruuan ja lasten vaatteiden suhteen.

Ovatko naiset sitten eettisesti tiedostavampia kuluttajia? Ovat. ”Naiset ovat tutkimusten mukaan yleensä usein kiinnostuneempia siitä, mitä he kuluttavat ja miten hyödykkeet on tuotettu, minkälaisia terveys- ja ympäristövaikutuksia tuotteilla on ja onko tuote valmistettu lapsityövoimalla.” (Vappu Törnqvistin Pro Gradu)

Olisiko kuluttajien paine voinut saada aikaan muutoksen yrityksissä? Onko näillä asioilla yhteys? Pitää tarkastella vaatetusalan erityispiirteitä.

Vaateala on pulu. Kyyhky lentää yhtenä yönä yhtäälle ja toisena toisaalle, Naomi Klein kirjoittaa No Logo -kirjassaan. Vaatetehtaan perustamiseen ei tarvita monimutkaista tekniikkaa, osaamista tai kalliita koneita. Tai no, kuinka moni miesinsinööri osaa ommella? Ompelutaito on taas yksi taito, jota pidetään naisten kohdalla itsestään selvyytenä, miesten kohdalla ei. Helppoa tai vaikeaa – riippuu kenet laitat koneen ääreen.

Pulumaisuuden vuoksi – tai hanhimaisuuden vuoksi, koska pulu lentää vain vähän matkaa (Naomi käytti sanaa kyyhkynen, mutta minusta kyyhky eli pulu on hauskempi puhumattakaan hanhen, kotkan, haukan, huuhkajan tai kanan assosiaatioista – näköjään mikä tahansa lintu merkkaa naista ikävässä mielessä) – vaatteiden ostajien yhteiskuntavastuun osasto yrityksissä on halunnut saada alihankkijansa kontrolliin samalla, kun niiden osto-osasto kilpailuttaa mallistojen osat joka kerran uudelleen eri puolilla maailmaa.

Kysymys lähteekö vastuu kuluttajista vai yrityksistä on ehkä näitä sanoja kysymyksiä kuin se, kuka luo uuden muodin. Muoti tosin on vaikeampi vastattava, toimijoita on enemmän ja toiminta PALJON joustavampaa.

Yritysten edustajien mielestä eettisen kuluttamisen on lähdettävä kuluttajista: ei sellaista voi myydä, mitä kukaan ei osta. Kuluttajien on taas mahdotonta saada kaikkea tarvittavaa tietoa joka kerta (jos se edes kiinnostaa), joten vastuun on oltava yrityksillä, jotta edes valikoimaa saataisiin.

Vertaus muotiin ja yhteiskuntavastuuseen oli tarkoituksellista. Monet yritysten edustajat puhuvat vastuusta ja reilusta kaupasta trendinä tai megatrendinä. Trendi on määritelmällisesti nopeammin muuttuvaa kuin muoti. Minusta vastuukysymykset ovat tulleet jäädäkseen.

Tärkeintä on kuitenkin se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana vastuubisneksen räjähdysmäisen kasvusta huolimatta tilanne on vain pahentunut: ompelijoiden työajat ovat pidentyneet, mutta palkat pysyneet samoina. (Lähde: Tekstiili-, vaatetus- ja jalkinealan kansainvälisen ammattijärjestön ITGLWF:n pääsihteerin Neil Kearneyn puhe.)

Onko vaatealalla eniten ohjeistoja ja järjestelmiä siksi, että se on tottunut reagoimaan nopeasti trendeihin? Mene ja tiedä. Naisilla saattaa olla myös näppinsä pelissä. Onko kaikki vain ulkokultaa? Toivottavasti ei.

-Outi Moilala

Kirjoittaja on tutkinut vaatetusalan eettisyyttä.

Nainen ja mies shoppailemassa. Kuva: Darlingtonin kaupunki Englanti.