Eettisen kaupan puolesta ry

Elektroniikka

Elektroniikka on tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme, ja digitalisaatio kiihtyy entisestään. Kännyköiden, läppäreiden ja muun pienelektroniikan tuotantoketjut ovat tyypillisesti erittäin pitkiä ja monipolvisia. Eri tuotantovaiheet tapahtuvat eri maissa, ja niistä vastaavat eri yritykset. Elektroniikan tuotantoon liittyy paljon ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia sekä aggressiivista verosuunnittelua.

Eetti edistää eettisen elektroniikkan tuotantoa aina Kongon kaivoksista Aasian tehtaisiin ja kierrätykseen asti. Olemme muun muassa selvittäneet elektroniikkajätteen kohtaloa Suomessa. Selvityksestä käy ilmi, että jopa puolet Suomessa syntyvästä elektroniikkajätteestä päätyy virallisen kierrätysjärjestelmän ulkopuolelle. Olemme myös laatineet julkisille hankkijoille oppaan vastuullisiin elektroniikkahankintoihin.

Vuonna 2018 alamme rakentaa eettistä läppäriä. Eri alojen tutkijoita, aktivisteja ja organisaatioita yhteen tuomalla haastamme vallitsevat globaalin talouden valtarakenteet ja osoitamme, että läppäreitä voidaan tehdä eettisemmin, jos siihen vain löytyy halua. Matkastamme tehdään lyhytdokumentteja sekä pidempi dokumentti. Eettisen läppärin jäljillä – tieteen ja taiteen avulla kohti inhimillistä elektroniikkatuotantoa -hanketta rahoittaa Koneen säätiö. Lisätietoa tulossa pian!

Ihmisoikeusloukkauksia kaivoksilla ja tehtaissa

Monet elektroniikkalaitteissa käytetyt raaka-aineet ovat peräisin kaivoksista maissa, joissa ihmisoikeuksien turvaaminen on vaikeaa. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa kapinallisten ja erinäisten puolisotilaallisten joukkojen hallussa olevat kaivokset ovat rahoittaneet ja ruokkineet sotimista, jossa on kuollut enemmän ihmisiä kuin yhdessäkään konfliktissa sitten toisen maailmansodan.

Suuri osa elektroniikkakomponenteissa käytetystä tinasta, tantaalista, volframista ja kullasta tulee Kongosta ja sen naapurimaista. Ilman näitä raaka-aineita tietokoneet, tabletit ja kännykät eivät toimisi. Välttämättömiä raaka-aineita it-laitteiden komponentteihin löytyy myös muista ihmisoikeusriskimaista, kuten Keski-Afrikasta sekä Latinalaisesta Amerikasta.

Kaivosten lisäksi puutteita työoloissa on kaivannaisten myyntikeskuksissa ja sulatoissa. Suuri osa sulatoista sijaitsee Aasiassa ja Lähi-idässä. Niissä ei useimmiten erotella ”konfliktivapaita” mineraaleja ”konfliktimineraaleista”. Etenkin suuren mittakaavan kaivostoiminta on johtanut myös huomattaviin ympäristötuhoihin.

Suuri osa elektroniikkalaitteistamme valmistetaan tehtaissa, joiden työolot eivät täytä kansainvälisesti sovittuja vähimmäisstandardeja. Lukemattomissa tutkimuksissa on osoitettu, että tunnetuimpien teknologiabrändien käyttämissä tuotantolaitoksissa ei makseta elämiseen riittävää palkkaa, teetetään epäinhimillisiä ylitöitä, kielletään järjestäytyminen ja kollektiiviset työehtoneuvottelut eikä anneta mahdollisuutta lepotaukoihin. Puutteet työturvallisuudessa ovat yleisiä.

Räikeimmissä tapauksissa on tavattu nykyajan orjuutena pidettävää velkavankeutta ja työntekijöiden passien takavarikointia.

Elektroniikka rasittaa luontoa ja terveyttä

Suurimmat elektroniikkalaitteiden ympäristörasitukset ovat energiankulutus ja siitä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, elektroniikkajäte sekä laitteissa käytetyt myrkylliset kemikaalit ja raskasmetallit.

Laitteista eniten energiaa kuluttavat palvelimet, konesalit, kopio- ja monitoimikoneet, tietokoneet ja näytöt. Vaikka monien laitteiden energiatehokkuus on parantunut, tietotekniikan käytön lisääntyminen sekä kasvanut tarve tiedon varastoinnille ja prosessoinnille saavat aikaan sen, että energiantarve on edelleen nousussa.

Energiankulutusta ja uusiokäytön tarvetta lisää myös laitteiden lyhyt käyttöikä. Arvioiden mukaan älypuhelimen keskimääräinen käyttöikä on noin 1,8 vuotta, tabletin 2,5 vuotta ja kannettavan tietokoneen reilut kolme vuotta.

Alle viidennes käytöstä poistetusta elektroniikasta maailmassa kierrätetään asianmukaisesti. Elektroniikkajätettä syntyy vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja, ja määrän on arvioitu kasvavan kolmanneksella vuosina 2012–2020. Suomessakin elektroniikkajätettä tulee arviolta sata tuhatta tonnia vuodessa.

Elektroniikkajätteen lähettäminen EU:n ulkopuolelle on laitonta, mutta käyttökelpoisen käytetyn elektroniikan ei. Laitteiden kunnon valvominen on kuitenkin vaikeaa, ja esimerkiksi Nigeriaan ja Ghanaan lähtee Euroopasta paljon ”uusiokäytettäviä” laitteita, jotka päätyvät suoraan kaatopaikalle. Arviolta 5–13 prosenttia EU-alueen elektroniikkajätteestä viedään laittomasti ulkomaille.

Elektroniikkaromuvuoret ovat vakava ympäristö- ja terveysriski. Laitteissa on usein elohopeaa, lyijyä ja muita raskasmetalleja, erilaisia loiste- ja palonestoaineita sekä muoveja, jotka epäasianmukaisesti käsiteltyinä voivat saastuttaa maaperää, ilmaa ja vesistöjä.

Monet näistä aineista, kuten myös elektroniikkajätteen käsittelyssä käytettävät kemikaalit, ovat lisäksi erittäin vaarallisia terveydelle. Esimerkiksi hengitystiesairaudet ovat yleisiä kehitysmaiden romunkerääjien ja -käsittelijöiden keskuudessa. Monet heistä ovat alaikäisiä lapsia. Elektroniikkajätteen myrkkyaineet voivat aiheuttaa myös erilaisia syntymävikoja, hermovaurioita, syöpää ja monia muita terveyshaittoja.

Taloudellinen vastuu nousussa

Viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän myös yritysten taloudellisesta vastuusta, johon luetaan esimerkiksi se, että yritys maksaa voitostaan oikeudenmukaisesti veroa. Vastuullinen veronmaksu on keskeinen osa vastuullista liiketoimintaa.

Verojaan aggressiivisesti minimoivat yritykset saavat epäreilua kilpailuetua suhteessa muihin, vastuullisempiin toimijoihin. Samalla yhteiskunnan verotulot pienenevät. Verovälttely tyhjentää siis juuri sitä kirstua, josta julkisyhteisöjen hankinnat ja muu toiminta rahoitetaan.

Monimutkaiset, veroparatiiseja hyödyntävät vero- ja rahoitusjärjestelyt ovat keskeinen osa monien tunnettujen kansainvälisten laite- ja ohjelmistovalmistajien liiketoimintaa. Esimerkiksi Apple, Microsoft ja Google ovat olleet julkisuudessa aggressiivisen verosuunnittelunsa vuoksi.

Haku