Ihmisoikeudet vai kaupan edistäminen?
07.10.2021
EU:n keskeisiä tavoitteita on edistää jäsenvaltioidensa kaupankäyntiä. Mutta entä unionin muut arvot? Tutkimusartikkelissa käymme läpi, onnistuuko EU:lta samaan aikaan sekä kauppapolitiikan että ihmisoikeuksien edistäminen.
Perusasetelma on yksinkertainen.
Kun EU neuvottelee kauppasopimuksista, se käyttää markkina-asemaansa hyväkseen ja asettaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen ehdoksi sopimuksille. Kaikki voittavat!
Demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, ihmisarvo, perusvapaudet – nämä ovat periaatteita, jotka ohjaavat EU:n kaikkea toimintaa. Näin sanotaan Euroopan unionin perussopimuksessa.
Mutta näin yksinkertaista se ei ole.
Kun EU edistää kauppaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa, ihmisoikeudet painuvat valitettavan usein taka-alalle.
Toisin voisi olla.
Kerrataan perusasiat
EU on maailman suurimpia talousalueita ja sillä on paljon sananvaltaa siinä, millaisissa oloissa tavaroita ja palveluja tuotetaan – varsinkin silloin, kun niitä tuotetaan unionin 450 miljoonalle kuluttajalle.
EU:n tärkeimmät työkalut kauppapolitiikassa ovat erilaiset kauppasopimukset, tullietuusjärjestelmät ja investointisopimukset.
EU:lla on suuri rooli 27 jäsenmaan kauppapolitiikassa. Yhteisön sisällä jäsenmaat voivat käydä kauppaa vapaasti ilman tulleja tai muita rajoituksia. Kauppasuhteet EU:n ulkopuolisten maiden kanssa taas määritellään EU-tasolla.
Erilaisia kauppasopimuksia EU:lla on yli 70 maan kanssa. Sopimuksiin on 1990-luvun alkupuolelta asti säännönmukaisesti lisätty myös velvoitteita, jotka liittyvät työ- ja ihmisoikeuksiin.
Sellaisia voivat olla esimerkiksi vaatimus YK:n ihmisoikeusjulistuksen tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen kunnioittamisesta tai kansainvälisen työjärjestön ILOn perussopimusten ratifioiminen.
Sopimukseen kirjataan yleensä myös seuraamukset siitä, jos osapuoli rikkoo sopimusta.
Ei ole vain yhtä EU:ta
Kun EU ryhtyy neuvottelemaan kauppasopimuksen sisällöstä, urakkaa vetää EU:n kauppapolitiikasta vastaava komissio. Sillä on tiiviit yhteydet eurooppalaiseen teollisuuteen, joka tarvitsee raaka-aineita maailmalta, edullisia tuontantopaikkoja ja uusia markkina-alueita tuotteilleen.
Sopimukseen sisältyvistä työntekijöiden oikeuksista, ympäristöasioista ja kestävästä kehityksestä neuvottelee puolestaan EU:n ulkosuhteista vastaava hallinto EEAS.
Tästä syntyy ristiriita, koska nämä kaksi tahoa katsovat maailmaa eri näkökulmista: yksi bisneksen, toinen diplomatian näkökulmasta.
Lopputulos on usein se, että pitkät, yksityiskohtaiset ja tiukasti velvoittavat kauppasopimukset pitävät sisällään vain lyhyen ja yleisluontoisen maininnan ihmisoikeuksista, kestävästä kehityksestä ja hyvästä hallinnosta.
Ei yksityiskohtia, ei sitovia aikatauluja eikä todellisia sanktioita.
Kansalaisjärjestöissä tämä herättää närää. Myös moni europarlamentaarikko haluaisi nähdä merkittävästi selkeämpiä ja sitovampia ihmisoikeusehtoja myös kauppasopimuksissa.
Kehittyville maille omat tullietuudet
EU on 50 vuoden ajan myöntänyt erilaisia tullietuuksia kehittyville maille.
GSP-sopimuksen allekirjoittanut maa ((Generalised Scheme of Preferences) voi tuoda EU:n alueelle tiettyjä oman maansa tuotteita joko kokonaan ilman tullia tai alennetulla tullilla – ja ilman että sen pitäisi antaa EU:sta tuleville tuotteille sama etuisuus.
Tämä on merkittävä tapa tukea kehittyvien maiden taloutta.
Jotta tähän joukkoon pääsee, kumppanin pitää ratifioida 15 keskeistä kansainvälistä ihmisoikeuksiin ja työoikeuksiin liittyvää sopimusta.
Ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen näkökulmasta selvästi tehokkaampi työkalu on niin sanottu GSP+.
Sen allekirjoittanut maa saa tuoda EU-alueelle entistä suuremman määrän tuotteitaan ilman tulleja – mutta vain jos se sitoutuu kaikkiaan 27:ään keskeiseen kansainväliseen sopimukseen, joilla säädellään ihmisoikeuksia, työntekijän oikeuksia, kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa.
Kaikkein vähiten kehittyneiden maiden kanssa käytössä on Everything But Arms –järjestelmä (EBA). Siihen kuuluvat maat saavat tuoda EU:n alueelle ilman tullia tai kiintiöitä kaikkia muita tuotteita paitsi aseita ja ampumatarvikkeita.
GSP- tai EBA-ryhmään kehitysmaa pääsee automaattisesti mukaan, jos se täyttää vaaditut kriteerit. Sen sijaan GPS+ joukkoon pitää hakea ja saada siihen EU:n hyväksyntä.
Sopimus voidaan sanoa irti vakavien ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.
Paperilla sopimukset ehtoineen näyttävät hyvältä. Vuosikymmenten varrella tehdyissä kauppasopimuksissa hyötyjinä on kuitenkin edelleen useita maita, joiden ihmisoikeustilanne on kaikkea muuta kuin hyvä.
Rikkomuksia katsotaan sormien läpi
EU pystyy kauppalitiikallaan vaikuttamaan kumppaneihinsa. Vaikutus näkyy selkeimmin maissa, jotka harjoittavat vientiä EU-alueelle sekä niissä pienissä maissa, joiden johdossa on muutosvalmiutta muutoinkin.
Ihmisoikeuksia voidaan edistää etenkin kauppasopimuksia neuvoteltaessa, esimerkiksi edellyttämällä konkreettista sitoumusta ILO:n sopimusten ratifioimiseen. Todisteita siitä, että kahdenvälisten kauppasopimusten kirjaukset olisivat parantaneet työntekijöiden oikeuksia käytännössä ei tutkijoiden mukaan kuitenkaan juuri ole.
Sopimusten tultua voimaan keinot puuttua rikkomuksiin ovat vähissä, sillä sopimukset ovat vastavuoroisia: kaupankäynnin lopettaminen osuu molempiin osapuoliin.
Porkkana, eli pääsy Euroopan markkinoille, on todellinen, mutta keppi taipuisa. Rikkomuksia katsotaan pitkään sormien läpi, eikä käytössä olevia vaikuttamiskeinoja hyödynnetä täysimittaisesti.
EU ei ole koskaan katkaissut kahdenvälistä kauppasopimusta ihmisoikeusrikkomusten takia.
Asioita yritetään ratkoa diplomatian keinoin erilaisten työryhmien ja vuoropuhelun kautta. Joskus ne tuottavat tulosta, toisinaan eivät. Kauppasopimuksen purkaminen on viimeinen keino.
Kahdenkeskisissä GSP+-sopimuksissa kehitysmaiden kanssa EU:lla sen sijaan on enemmän vipuvartta, sillä ne ovat luonteeltaan yksipuolisia. EU voi myöntää pääsyn tullietuihin, ja voi myös ottaa sen pois.
Eri vaiheissa kaupallisia etujaan ovat menettäneet ihmisoikeuksia polkeneet Valko-Venäjä, Myanmar, Sri Lanka ja Kambodza. Tekemiensä uudistusten jälkeen niin Sri Lanka kuin Myanmar saivat etunsa takaisin. Myanmar ja Bangladesh ovat edelleen erityistarkkailussa.
Kambodzan itsevaltainen pääministeri Hun Sen puolestaan hylkäsi EU:n tarjoamat porkkanat ja etsi uuden ystävän Kiinasta. Tämä tuskin edisti ihmisoikeuksien tilaa maassa.
Ongelmallisia maita ja niissä tapahtuvia muutoksia seurataan kyllä huolella, mutta tiedot eivät ole julkisia. Ihmisoikeuksien edistämisen näkökulmasta piilottelu on kyseenalaista.
EU:lla muitakin ässiä hihassa
Erilaiset tuonti- ja vientikiellot sekä kauppapakotteet ovat keinoja, joita EU on käyttänyt silloin, kun kyse on erityisen karkeista ihmisoikeusrikkomuksista.
Teloittamiseen tai kiduttamiseen käytettävien tarvikkeiden vienti on jo kielletty.
Työn alla on lainsäädäntöä niin sanottujen kaksikäyttötuotteiden viennin kontrolloimiseksi. Sellaisia ovat siviilikäyttöön tarkoitetut tuotteet, joita saatetaan käyttää myös ihmisoikeusloukkauksiin. Näitä ovat esimerkiksi kasvojentunnistusohjelmat.
Euroopan parlamentti ja kansalaisjärjestöt ovat pitkään vaatineet, että EU:n pitäisi kieltää kokonaan sellaisten tuotteiden tuonti, joissa on vakava epäilys pakkotyöstä tai lapsityövoiman käytöstä.
Yhdysvallat on jo kieltänyt Kiinan Xinjiangin maakunnassa tuotettujen tekstiilien tuonnin vakavan pakkotyöepäilyn takia. Euroopan komissio ilmoitti syyskuussa, että tuontikieltoa valmistellaan myös EU:ssa.
Kultaa, tinaa, volframia tai tantaalia tuovat yritykset joutuvat jo nyt raportoimaan koko arvoketjunsa näiden niin sanottujen konfliktimineraalien osalta. EU haluaa varmistaa, ettei tuotannossa käytetä pakkotyötä tai lapsityövoimaa ja että tuotoilla ei rahoiteta aseellisia ryhmiä.
Lisäksi EU:lla on pitkä lista maista, joihin kohdistuu erilaisia pakotteita.
Muutosta näkyvissä
Erilaisilla kaupparajoitteilla on saatu aikaan myös tuloksia.
Vielä 2010-luvun alussa Uzbekistanin pelloille marssitettiin surutta lapsia, opiskelijoita ja virkamiehiä poimimaan puuvillaa ilman, että heillä oli mahdollisuutta kieltäytyä työstä.
Kun EU ja Uzbekistan hieroivat kumppanuussopimusta, EU:n parlamentti kieltäytyi 2010 hyväksymästä neuvoteltua sopimusta tekstiilien osalta.
Kansainvälinen työjärjestö ILO otti Uzbekistanin puuvillan erityiseen seurantaan. 2021 se saattoi todeta, että lapsityövoimaa ei puuvillantuotannossa enää käytetä ja että systemaattinen pakkotyö on käytännössä loppunut.
EU piti myönteisenä esimerkkinä myös Vietnamin kanssa solmittua vapaakauppa- ja investointisopimusta, vaikka järjestöt vetosivat parlamentaarikoihin ettei sopimusta hyväksyttäisi Vietnamin huonon ihmisoikeustilanteen vuoksi. 2020 voimaan astunutta sopimusta neuvoteltiin vuosia.
Lähes sadan miljoonan asukkaan Vietnam sitoutui ratifioimaan ILOn keskeiset sopimukset työoikeuksista kuten pakkotyökiellon ja työntekijöiden oikeuden kollektiivisesta neuvottelusta. Keskeiset sopimukset se on valtaosin jo ratifioinut.
Sopimuksen järjestäytymisoikeudesta Vietnam on luvannut ratifioida vuoteen 2023 mennessä.
Tähän mennessä tehdyt uudistukset eivät kuitenkaan vielä täytä vapaan järjestäytymisoikeuden kriteerejä, ja maan ihmisoikeustilanne on huolestuttava.
kiinan haaste
Todellinen testi EU:lla on edessään, kun se yrittää ratkaista Kiinan ja EU:n välille syntynyttä pattitilannetta. Miten vaakakupit lopulta asettuvat, kun vastakkain ovat ihmisoikeudet ja valtava kauppakumppani?
Syyskuussa komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti, että EU tulee ottamaan käyttöön pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden tuontikiellon.
Vaikka Kiinaa ei puheessa tai aloitteen valmistelussa ole mainittu, on selvää että kiellon kohteena ovat uiguurien pakkotyöllä tuotetut tuotteet.
Yhdysvalloissa jo käytössä oleva tuontikielto on tehokas keino estää sellaisten tuotteiden maahantuonti, joiden valmistuksessa epäillään käytetyn pakkotyötä. Sen myötä sanktiot kohdistuvat pakkotyötä hyödyntäviin yrityksiin.
Kaupan ja ihmisoikeuksien edistäminen ovat usein ristiriidassa keskenään. Sen sijaan tuontikielto saattaisi sekä edistää ihmisoikeuksia että suojella eurooppalaisia markkinoita Kiinan kasvavalta vallalta.
On kuitenkin tärkeää, että tuontikielto aidosti edistää ihmisoikeuksia, eikä sitä esimerkiksi käytetä suojelemaan eurooppalaisia yrityksiä. Tuontikiellon pitää olla osa laajempaa kehikkoa, johon kuuluu myös kehitys- ja kauppapolitiikka. Niillä voidaan puuttua pakkotyön juurisyihin.
Investointisopimus jäissä
Valmiiksi neuvoteltu EU:n ja Kiinan välinen investointisopimus (CAI) joutui syväjäähän keväällä 2021 sen jälkeen, kun EU asetti sanktioita uiguurien sorrosta ja pakkotyöstä vastanneita kiinalaisia virkamiehiä kohtaan – ja Kiina laati vastapakotteita eurooppalaisia poliitikkoja kohtaan.
CAI-sopimusta ajoi lehtitietojen mukaan aivan erityisesti EU:n puheenjohtajamaana 2020 toiminut Saksa ja sen vaikutusvaltainen autoteollisuus.
Sopimus itsessään oli jo herättänyt arvostelua. Sen kirjaukset ihmisoikeuksista olivat parhaimmillaankin heikkoja.
EU:n kanssa tehdyssä sopimuksessa Kiina lupasi pyrkiä pakkotyön kieltävän sopimuksen ratifioimiseen. Mitään aikataulua tälle ei kuitenkaan asetettu.
Uudet tuulet puhaltavat: huolellisuusvelvoite mullistaa ajattelun
Arvopohjainen puhe Euroopan unionissa on lisääntynyt.
Kun Ursula von der Leyen valittiin komission puheenjohtajaksi kesällä 2019, hän linjasi nopeasti European Green Deal-ohjelmassa, että kauppa ei ole tavoite itsessään. Se on väline edistää vaurautta täällä ja viedä meidän arvojamme maailmalle.
EU:n arvoja ovat hänen mukaansa mm. kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, ympäristön ja työntekijöiden suojeleminen mukaan lukien ehdoton kielto lapsityövoiman käytölle.
Juhlapuheista arvot ovat siirtymässä sääntelyyn, kun pitkään työn alla ollut EU:n yritysvastuulaki on etenemässä.
Komissio esittelee ehdotuksensa uudeksi EU-tason yritysvastuulaiksi vielä tänä vuonna. Vastaava laki on jo voimassa esimerkiksi Ranskassa ja Hollannissa. Työn alla se on mm. Saksassa ja Suomessa.
Yritysvastuulaki velvoittaa yritykset itse huolehtimaan siitä, etteivät ne tuotantonsa missään vaiheessa polje ihmisoikeuksia tai riko kansainvälisen työjärjestö ILOn määrittämiä työoikeuksia; kuten käytä pakkotyötä tai aiheuta tuhoa ympäristölle. Tätä sanotaan huolellisuusvelvoitteeksi.
Ongelmien tunnistamisen, raportoimisen ja korjaamisen lisäksi yritykselle kaavaillaan velvollisuutta myös korvata aiheuttamansa haitat. Esimerkiksi pakkotyön uhri voisi hakea oikeusistuimessa korvausta yritykseltä, jonka arvoketjussa ihmisoikeusrikkomus on tapahtunut.
Lain on määrä koskea kaikkia EU:n sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä. Näin se asettaa ihmisoikeuksien ja työoikeuksien osalta samalle viivalle niin kiinalaiset, amerikkalaiset kuin suomalaiset yritykset.
Kunnianhimoisella toteutuksella laki luo globaalin standardin yritysten ihmisoikeusvastuulle.
Maailmankauppaa leimaavat ristiriitaiset intressit. Yhtäällä EU haluaa edistää kestävää kehitystä globaalisti, toisaalta maiden keskinäinen epätasa-arvo tarjoaa eurooppalaisille yrityksille edullisen aseman tehdä kauppaa.
Jatkuvan kasvun tavoitteista pitäisi nyt siirtyä kestävän talouden tavoittelemiseen hyvinvoinnin ja luonnonvarojen ehdoilla.
Päättäjien tulee:
- Edistää kunnianhimoista yritysvastuulainsäädäntöä EU:ssa ja Suomessa.
- Suomen tulee hallitusohjelman mukaisesti vaatia EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin sitovia sääntöjä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta ja varmistaa, että EU:n nykyisten kauppasopimusten ihmisoikeuksia koskevien säädösten toteutumista seurataan.
- EU:n tulee varmistaa, että ILOn perussopimusten ratifioinnin ja toimeenpano on kaikkien EUn kauppa- ja investointisopimusten ehdoton minimivaatimus.
- Varmistaa, että kauppapolitiikkaa ja sopimuksia koskevien neuvotteluprosessit ovat avoimia ja läpinäkyviä.
- Vahvistaa politiikkayhdenmukaisuutta niin, että kehitys- ja kauppapolitiikka tukevat toisiaan.
- Tehdä työn alla olevien kauppasopimusten vaikutuksista ihmisoikeuksiin erillinen analyysi.
- GSP-järjestelmää tulee jatkaa ja siihen tulisi lisätä monitorointia ja vahvistaa käytössä olevia sanktioita.
- Saattaa EU:ssa voimaan pakkotyöllä tuotettujen tuotteiden tuontikielto, joka tukee sitovaa yritysvastuulainsäädäntöä.
Teksti: Katri Merikallio. Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.
