Eettisen kaupan puolesta ry

Blogi

Akut ja koboltti – mitä kuluttajan tulisi tietää

Jawaria Khan
Jawaria Khan
Tutkimusassistentti

20.12.2018

Litium-ioniakkua käytetään monissa eri elektroniikkalaitteissa älypuhelimista sähköautoihin. Akun kaksi tärkeintä elementtiä olivat tie masentavan informaation lähteille. Nuo elementit ovat grafiitti ja koboltti, joista muodostuvat sähkövirtaa johtavat anodi ja katodi. Koska pyrimme Eetissä rakentamaan eettisen läppärin, sukellan nyt syvemmälle akkujen maailmaan.

Olinko valmis sukeltamaan syvemmälle? Luultavasti en, mutta mielestäni minulla on eettinen velvollisuus tietää tuotannon järkyttävistä ihmisoikeusloukkauksista. Pyydänkin jokaista lukijaa asettumaan hetkeksi sen kaivostyöntekijän saappaisiin, jonka kaivamat mineraalit ovat niin välttämättömiä käyttämissämme huipputeknisissä mobiililaitteissa.

Koboltin kaivuuseen liittyy useita ongelmia

Maailman koboltista 60% tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, joka on vuosikymmeniä kestäneen sodan köyhdyttämä maa. Pienimuotoinen, usein käsin tapahtuva kaivuutoiminta on toimeentulon lähde miljoonille kongolaisperheille. Maan hallinto on heikko, korruptio yleistä, ja työllistymismahdollisuudet huonot.

Perehtyessäni tuotanto-oloista saatavilla oleviin tietoihin törmään jatkuvasti valokuviin lapsista, jotka työskentelevät vaarallisissa oloissa paljain käsin ja jaloin, ilman suojavarusteita. Heillä on tästä johtuen paljon hengitys- ja ruuansulatuselimien vaurioita. Sen lisäksi kaivokset estävät paikallisyhteisöissä usein pääsyn puhtaan juomaveden äärelle. Ihmisten täytyy muuttaa, heidän viljelystensä tuottavuus vähenee ja kaivosalueilla on vaarallista, kun poliisi ja laittomat kaivosyrittäjät ottavat yhteen.

Kuvitellaanpa olevamme kobolttikaivoksen tunnelin suulla. Juuri kaivetun raakakobolttikasan vieressä istuu byrokraatin näköinen keski-ikäinen kiinalaismies. Hän kehottaa työpöytänsä edessä jonottavia kaivajia (aikuisia ja lapsia) ilmoittamaan kaivamansa koboltin määrän ja heittämään saaliinsa kasaan, sitten he saavat päivän palkan. Vaikuttaa siltä, että palkan määrä ei ole suhteessa aikaan, jonka kaivostyöntekijä on viettänyt kaivoksessa, vaan määrään, jonka hän on saanut kaivettua. Osa kaivajista jää ilman palkkaa, koska käteistä ei juuri nyt satu olemaan tarpeeksi. Huomenna sitten.

Kiinalaisten ja joidenkin kongolaisten miesten ajamat kuorma-autot kuljettavat raakakoboltin suurkaupunkien toreille, joilla välittäjät käyvät siitä kauppaa. Tori on kuin välittäjiä vellova meri,ja suurin etninen ryhmä ovat kiinalaiset. Tunnetut koboltinjalostajayritykset ostavat sekä suurilta että pieniltä tuottajilta.

Koboltti matkaa Kiinaan ja läppäreihimme

Voidaksemme analysoida tuotantoketjun seuraavaa osaa meidän täytyy kuvitella itsemme yhteen Kiinan suurista kobolttisulattamoista Shenzhenissä. Siellä suuryritykset kuten Congo Dogfang Mining International (CDMI) ja Hoyaou Cobalt prosessoivat kobolttitonneja, jotka on kerätty pieniltä itsenäisiltä kaivosyrittäjiltä Kongossa. Sitten ne tekevät sopimuksia akkuvalmistajien kanssa myydäkseen näille jalostetun koboltin, josta tulee katodi kannettavan tietokoneen litium-ioniakkuun. Nämä valmistajat sijaitsevat pääasiassa Aasiassa: Kiinassa, Taiwanissa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Nyt näyttämölle astuvat suuret monikansalliset elektroniikkavalmistajat kuten Apple, Samsung, Dell, HP ja Sony, jotka ostavat läppäreihinsä litium-ioniakkuja edellä mainituilta valmistajilta. Tekevätkö ne tarpeeksi varmistaakseen akkuihinsa käytettyjen metallien alkuperän? Vaikuttaisi, että eivät. Ne tekevät kuitenkin paljon tuotteidensa hinnan, ominaisuuksien ja taloudellisen tuloksen eteen tyydyttääkseen ahneuttaan.

Läpinäkyvyyttä tuotantoketjuun!

Hyvät naiset ja herrat! Tätä kaikkea on käyttämämme läppäri. Läppäri, johon metalleja on kaivanut maasta lapsi, joka ei saa edes minimipalkkaa ja joka kärsii pahimmista ihmisoikeusloukkauksista, joita kuvitella saattaa. Läppäri, jonka tuotantoketju ei ole läpinäkyvä ja joka uhmaa YK:n säädöksiä yritysten yhteiskuntavastuusta ja kaikkia huolellisuusperiaatteita (due diligence). Ja joka osaltaan mahdollistaa epätasa-arvon rehottamisen maailmassa!

On aika arvioida uudelleen mitkä oikein ovat prioriteettejämme, osoittaa kansalaisaktiivisuutta ja olla eettisempiä kuluttajia. Itse käytän oikeuttani vaatia tuotantoketjun läpinäkyvyyttä osallistumalla Eetin kampanjaan eettisen läppärin rakentamiseksi. Kannettava tietokone on ihmeellinen keksintö. Liitytkö mukaan uhmaamaan seuraamuksia, joita se on tuonut?

Kirjoittaja on Eetissä työskentelevä tutkimusassistentti. Blogin on suomentanut Anna Berghäll.

Haku