Yrityksiä sitova ihmisoikeussopimus otti askeleen eteenpäin

1.11.2017

YK:n neuvottelut yrityksiä sitovasta ihmisoikeussopimuksesta keräsivät viime viikolla Geneveen yli 200 kansalaisjärjestön edustajaa. EU osallistui keskusteluihin aikaisempaa aktiivisemmin, mutta hidastaa silti prosessia.

Pysähdytään hetkeksi miettimään vaatealan hikipajoissa ympäripyöreitä päiviä työskenteleviä naisia, ay-toiminnan takia murhattuja aktivisteja ja ananasmehutehtaalla pakkotyössä olevia siirtolaisia. Kenellä on vastuu, kun ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu monikansallisissa tuotantoketjuissa?

Vaikka ihmisoikeuksien turvaaminen on kansainvälisen oikeuden mukaan valtioiden vastuulla, on jo yleisesti tunnustettu, että kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on viimekätinen vastuu omista tuotantoketjuistaan. Esimerkiksi YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden mukaan yritysten tulisi kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassaan.

Vapaaehtoisuus ei riitä

Nämä periaatteet ja niiden kansalliset toimeenpanosuunnitelmat ovat kuitenkin puutteellisia muun muassa siinä, että ne eivät ole sitovia, eikä yrityksillä siten ole juridista vastuuta mahdollisista loukkauksista tai velvollisuutta kompensoida niitä uhreille. Samaan aikaan kun monet kauppa- ja investointisopimukset turvaavat yrityksille ja sijoittajille mittavat oikeudet, yritysten vastuut ja velvollisuudet nojaavat siis edelleen pitkälti vapaaehtoisuuteen.

Siksi tarvitaan ylikansallista liiketoimintaa sitova ihmisoikeussopimus. Tällaisen sopimuksen tarpeesta sekä sen mahdollisesta sisällöstä ja laajuudesta keskusteltiin hallitusten välisessä työryhmässä Genevessä 23.-27. lokakuuta. Neuvottelut pohjautuvat YK:n ihmisoikeusneuvoston vuonna 2014 tekemään päätöslauselmaan. EU-maat äänestivät tuolloin päätöslauselmaa vastaan, eikä unioni osallistunut lainkaan hallitusten välisen työryhmän ensimmäiseen sessioon lokakuussa 2015. Siksi olikin nyt mukava huomata, että EU osallistui aktiivisesti työryhmän kolmanteen neuvottelusessioon, vaikka se monessa puheenvuorossa keskittyikin lähinnä työryhmän puheenjohtajamaan Ecuadorin vetämän prosessin ja pohjapaperin kritisoimiseen.

Yksi keskustelujen vaikeimmista aiheista oli se, mitkä yritykset kuuluisivat tulevan sopimuksen piiriin. Koskisiko se pelkästään ylikansallisesti toimivia yrityksiä, kuten alkuperäisessä ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa sanotaan, vai pitäisikö se ulottaa myös kaikkiin kotimaisiin yrityksiin, kuten EU vaatii? Kansalaisjärjestöjen pitämissä puheenvuoroissa korostettiin, että tulevan sopimuksen pääpainopisteen tulee joka tapauksessa olla niissä ihmisoikeusloukkauksissa ja siinä sääntelyaukossa, jotka syntyvät ylikansallisesta liiketoiminnasta. Tämä keskustelu tulee varmasti jatkumaan.

EU hidastaa prosessia

Tällä hetkellä neuvotteluprosessin jatko ei kuitenkaan ole täysin selvä, mikä johtuu ennen kaikkea EU-maiden vesittämästä työryhmän mietinnöstä. Työryhmän puheenjohtajamaa Ecuador esitti, että vuoden 2018 sessiossa neuvoteltaisiin jo sopimusluonnoksesta, mutta EU vaati, että tämä kohta poistetaan. Sen sijaan EU-maiden tahdon mukaisesti Ecuadoria pyydetään mietinnössä edistämään prosessia ”konsultoimalla epämuodollisesti” muita maita, eikä seuraavia hallitusten välisisiä neuvotteluja edes mainita.  

Genevessä keskusteluja seuranneet kansalaisjärjestöt eivät kuitenkaan päästä prosessia unohtumaan. Eetti on jo lähettänyt yhdessä yli neljänkymmenen muun kansalaisjärjestön kanssa Euroopan komissiolle kirjeen, jossa kannustetaan EU:ta rakentavaan yhteistyöhön sopimuksen aikaansaamiseksi. Ecuador pitää edelleen omissa puheenjohtajan suosituksissa kiinni työryhmän neljännestä sessiosta. Työ ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojan varmistamiseksi jatkuu.

Lotta Staffans

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n toiminnanjohtaja.

Huomasitko, että Eetin syystapaamisessa 11. marraskuuta keskustellaan muun muassa tästä aiheesta? Tervetuloa mukaan!

Lisää uusi kommentti