Eetin uusi video siirtää Bangladeshin työolot Suomeen

4.7.2013

Eetin uusi vaatetyöntekijöiden oikeuksia käsittelevä video julkistettiin perjantaina 28.6. Kallion Kulmahuoneessa. Videon ensiesityksen jälkeen kirjailijat Outi Moilala ja Hanna Nikkanen keskustelivat toimittaja Iida Ylisen johdolla yritysvastuusta ja Bangladeshin vaateteollisuuden tilasta. Lopuksi kuultiin laulaja-kitaristi Terhi Karjalaisen koskettavaa folkmusiikkia.

Belgialaisen Jeroen Sebrechtsin ohjaama ja kuvaama video siirtää Bangladeshin vaatetyöntekijöiden olot suomalaiseen ympäristöön tuoden esille Bangladeshin työskentelyolosuhteiden absurdiuden. Videossa nuori nainen keskustelee vaatetehtaan johtajan kanssa tulevasta työstään, ja kauhistuu kuullessaan ehdoista: palkka 30 euroa kuussa, ei ylityökorvauksia ja ammattiliittoja ei suvaita. Miltä tämä sinusta tuntuisi?

Keskustelutilaisuudessa kirjailijat Outi Moilala ja Hanna Nikkanen vahvistivat videon kuvaavan todellisuutta Bangladeshissa. Vaateteollisuuden yritysvastuuta pitkään tutkinut Moilala valotti kuuntelijoille Bangladeshin vaateteollisuuden nykytilaa ja huhtikuisen tehdasromahduksen taustoja ja kulkua.

Molemmat keskustelijat pitivät tärkeänä edistysaskeleena H&M:n ja Inditexin sitoutumista Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimukseen. Jo yli 60 brändiyritystä ovat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta joukosta puuttuu vielä kaksi suurta amerikkalaisyritystä, Walmart ja GAP, joihin kampanjat kohdistavat nyt painetta. Suomalaisista jälleenmyyjistä ainoastaan Stockmann on tähän mennessä sitoutunut sopimukseen.

- Sopimus on herättänyt toiveikkuutta sekä ay-liikkeen että Puhtaat vaatteet -verkoston parissa, Moilala kertoi. Aika näyttää, miten suuri vaikutus sopimuksella tulee olemaan Bangladeshin tekstiilitehtaiden tulevaisuudelle.

Ulkomaisia suuryrityksiä on helppo pitää syyllisinä tehtaiden riisto-oloihin, mutta Nikkasen mukaan suomalaisyrityksiinkään ei pitäisi suhtautua liian naiivisti. Usein suomalaisyrityksen maine on tahraton, vaikka todellisuudessa se hankkisi tuotteensa aivan samankaltaisista tehtaista kuin ulkomaiset yrityksetkin. Esimerkkinä Nikkanen mainitsi Marimekon, joka ei paljasta asiakkailleen mistä tehtaista ulkomainen alihankinta tehdään.

Suomalaisyritysten toimintaa kehitysmaissa tutkinut Nikkanen muistutti boikottien olevan usein väärä keino tuotanto-olojen parantamiseksi, sillä esimerkiksi Bangladeshin naisille vaateteollisuus on yksi harvoja mahdollisia työnantajia. Vääriä tapoja boikotoida on esimerkiksi ostaa saman emoyhtiön toisen merkkisiä tuotteita tai bangladeshilaisen paidan sijaan vietnamilainen ilman sen kummempaa syytä.

- Boikotin tulisi olla lyhytaikainen ja tarjota yritykselle selkeä viesti muutosvaatimuksesta, Nikkanen kertoi.

Molempien keskustelijoiden mielestä boikottia parempi tapa vaikuttaa vaateteollisuuden tilaan on kuitenkin antaa suoraa palautetta yrityksille. Nikkasen kokemuksen mukaan ”yritysten yhteiskuntavastuuihmiset ovat yleensä aika mukavia tyyppejä”. Sisältä käsin on kuitenkin huomattavasti helpompi vaikuttaa, jos tukena on paksu nippu asiakaspalautetta. Toinen tapa vaikuttaa on ilmoittaa huolensa Työ- ja elinkeinoministeriölle, joka koordinoi Suomessa yritysvastuupolitiikkaa.

Keskustelun tarjoaman informaatiotulvan jälkeen mieli pääsi rauhoittumaan Terhi Karjalaisen folkmusiikin parissa. Laulaja-kitaristi esitti oman tuotantonsa lisäksi tulkintoja muun muassa Maaritin ja Joan Baezin kappaleista.

 

Outi Moilalan kirja Tappajafarkut- ja muita vastuuttomia vaatteita (Into, 2013) ilmestyy syyskuussa. Moilala kuuluu Eettisen kaupan puolesta ry:n perustajajäseniin ja on pitkään tutkinut erityisesti vaateyritysten vastuullisuutta.

Toimittaja ja tietokirjailija Hanna Nikkasen kirja Viaton Imperiumi (Into, 2011) käsittelee suomalaisyritysten toimintaa kansainvälisillä kentillä. Nikkanen palkittiin Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla 2011 tutkivasta journalismista ja erityisesti teoksesta Viaton imperiumi.